Wednesday, December 16, 2015

Vain vauvaelämää - osa 2

Harmi kun imettäessä ei pysty bloggaamaan. Instaamaan ja Facettamaan pystyy, muttei bloggaamaan. Olisi niin paljon sanottavaa, että tuntuu ettei ne lyhyet hetket, joita tietokoneen ääressä istumiseen jää, riitä alkuunkaan. Pitäisi kai tyytyä täällä blogissakin tekemään pienempiä huomioita päivistämme, eikä niinkään kokonaisvaltaista analyysiä, johon vielä ennen vauvaa oli aikaa.

No mutta, vauva on nyt 19 päivä ja siis syö melko paljon tällä hetkellä. Tuntikausia päivässä. Yössä. Juuri tänään lauloin vauvalle siitä, miten hän syö aamulla, illalla, päivällä ja yöllä. Mutta tämä on nyt mun duuni. Tämän takia mä en ole "oikeissa töissä" ja tämän takia mä tällä hetkellä (huom. tällä hetkellä) olen olemassa. Tarjoan evästä tälle luomalleni ihmistaimelle - runollisesti sanottuna. Istun sohvannurkassa rinnat kosketusarkoina, niska kipeänä ja silmät sirrissä tuijottaen Gilmoren tyttöjä kello 4.45 - realistisesti sanottuna.

Onneksi sohvalla on näin söpöä seuraa. Vauva 13 päivää.
Yhtenä yönä vauva nukkui 6 tuntia putkeen. Olin ihan että jes! Seuraavana yönä hän nukkui vain 2 tunnin pätkiä. Ja silloin löysin väsymyksen rajani. Se on 2 tuntia. Jos on nukkunut 3 tuntia putkeen, herää ihan suht selväjärkisenä. Mutta 2 tunnin unien jälkeen sängystä kaivautuu aikamoinen mörökölli. Mutta silti se kaivautuu ja raahustaa sinne sohvalle.

Vauva muuten tosiaan nukkuu sänkymme jatkeena olevassa pinnasängyssä. Muutaman kerran olen kokeillut syöttää vauvan sängyssä, mutta se ei ihan jotenkin toimi ja toisaalta haluamme myös välttää ns. perhepetiin päätymistä eli toistaiseksi olen noussut lähes aina sohvalle imettämään senkin takia. Onneksi on ne Gilmoren tytöt... Olen muuten jo toka vikassa kaudessa, imetyssopivia (ei väkivaltaa tai mitään ahdistavaa, mieluiten sateenkaaria, koiranpentuja ja muuta elämääsyleilevää) sarjasuosituksia otetaan vastaan.

Elämässä ei ole enää arkipäiviä tai viikonloppuja. Ei ole tiistaita tai sunnuntaina. On päivä tai yö. Ja yökin alkaa oikeastaan jo klo 16 kun ulkona on pilkkopimeää. Perjantai-iltana hassuttelimme pukemalla vauvan panda-asuun. Ennen hassuttelimme baarissa. Lauantai-sunnuntai-välisenä yönä imettäessäni (yllätys!) ihmettelin, miten jotkut ihmiset päivittelivät Facebookiin asioita. Ihmettelin, että työssäkäyvät ihmiset, mikseivät nuku. Ai niin, on viikonloppu.

En tykkää tästä pandapuvusta. T: vauva 2 viikkoa
Liikumme ulkona päivittäin. Itselle on henkisesti muodostunut aika tärkeäksi poistua kotoa valoisaan aikaan, joka on kyllä kohtuuttoman lyhyt (aina sen unohtaa, miten pimeä talvella on!). Läheisessä kauppakeskuksessakin on vierailtu jo useaan otteeseen ja lounaillakin käyty.

Edelleen vauva itkee vain nälkäänsä ja on superrauhallinen ja kerrassaan kiltti paketti. Yhtenä iltana sai kyllä pienet rintaraivarit ja olin ihan ihmeissäni, mutta kylässä ollut kahden lapsen äiti piti sitä aivan normaalina vaikka pahoittelin pahantuulista vauvaa ja toisen kerran vauva raivosi pinnasängyssä ihmeellisesti, kun menin katsomaan niin koko vauva, yöpaita ja sänky olivat ihan puklussa. Oli käynyt maitoräjähdys. Eli kyllä hän sitten ilmoittaa kun joku oikeasti on vialla. Kuitenkin vauvan rauhallisuudesta johtuen emme ole ottaneet tuttia käyttöön. Ja ehkä ajoitukset ovat menneet nappiin tai aloittelijan tuuri ollut läsnä, mutta kaikki ulkoilut ovat menneet vauvan nukkuessa autossa tai vaunuissa. Toki olen jo julki-imettänyt muutamaan otteeseen, siinä hyväksi olen havainnut Afrikasta ostamani kalastajanhuivin, joka on jättimäinen, mutta kevyt ja peittää kaiken tarvittavan.

Lenkillä rannassa
Vauvan ensimmäinen varsinainen kyläilyreissu suuntautui vauvan kummien eli parhaan ystäväni ja hänen miehensä luokse. Tai samalla reissulla esitimme tämän kysymyksen. Tai vauva esitti, se luki hänen bodyssaan. "Alatteks olee?" Onneksi he alkoivat, vauva saa mitä parhaimmat kummit! Vauva kiitti kummejaan järjestämällä pienen kakkaräjähdyksen - onneksi kuitenkin heidän vessassaan.


Vauvan ympärillä on kyllä niin paljon ihania ihmisiä, meillä on edelleen käynyt kyläilijöitä melkein joka päivä. Toivottavasti hän tuntee tämän kaiken itseään ympäröivän rakkauden. Minä ainakin tunnen ja herkistelenkin sitä täällä harva se ilta :)

Vauvaa voi myös tuijotella tuntikausia ja herkistellä. Hän on niin ihana ja niin alussa. Ihminen jotenkin niin aidoimmillaan, vasta perustarpeet elämässä. Minä tietysti murehdin jo, millaisen koulutaipaleen hän saa ja löytääkö rakkautta. Hänelle riittää toistaiseksi kuitenkin ruoka, puhtaus ja läheisyys. Vain vauvanelämää! Mutta vaikka katselemmekin jo toisiamme tarkkaavaisesti, on kontaktin ottaminen kuitenkin yksipuolista. En malta odottaa, että hän ynähtää minulle tarkoituksellisesti saati nauraisi jollekin huikealle vauvaluritukselleni.

Ja ihana, kun P on nyt kotona pitkään. Tutustutaan täällä rauhassa kaikki kolme toisiimme ja hoidetaan tietysti vauvaa yhdessä, joten hänellä on alusta asti kaksi hoitajaa. Vähän jo jännittää se aika, kun jäädään kahdestaan, ei sillä etteikö pärjättäisi, mutta kolmestaan vaan on niin kivaa! Ja onhan tää vauvan ja kodin hoitaminenkin ihan helpottavaa jakaa puoliksi.

Ensilumi, vauva 16 päivää
Muita viime päivien merkkipaaluja:
- kynnet leikattiin ensimmäisen kerran
- D-vitamiinitipat aloitettiin
- korvalääkärissä laitettiin kuppimaiseen korvaan lasta (korvalehti alikehittynyt, koska ollut kohdussa rutussa, korvassa ei siis ole toiminnallista häiriötä)
- nimi päätettiin ja nimiäispäivä
- kestovaippoja käytetään nyt päivät ja kertakäyttövaippoja yöt, edelleen kun kestot ovat öisin tuntuneet vähän falskaavan ja yöllä en tällä hetkellä jaksa vaipanvaihto-vaatteidenvaihto-vaipanpesu-rumbaa

Vauva 2 viikkoa ja äitskä
Minä syön särkylääkkeitä enää satunnaisesti. Haavateipin sai poistaa kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ja arpi on todella siisti. Yksi tikki sieltä hiukan pilkottaa kyllä vielä, vaikka ovat itsestään sulavat. Pitänee seurailla, vaikka eiköhän se siitä itsekseen katoa. Paino on jatkanut putoamistaan ja raskauskiloja on enää mukana 4,5. Toisten mielestä pitäisi varmasti olla tyytyväinen, että imetys tekee tehtäväänsä, mutta ei tämä kropalle hirveän hyväksi varmasti ole. Toistaiseksi onneksi ei ole hiukset esimerkiksi alkaneet lähteä.... Ja valitettavasti painon automaattinen putoaminen näkyy ruokavaliossa sillä tavalla, etten kauheasti välitä mitä suuhuni tungen. En siis syö mitenkään terveellisesti. Olenkin pakottanut välipaloiksi mukaan vihersmoothieita ja porkkanoita. Joulunajanhan helposti muutenkin voisi elää vain suklaalla ja joulutortuilla!

No comments: