Wednesday, December 2, 2015

Laskettu aika

Mutta hetkinen, kukas täällä jo on?

Tässä hän on (ja minäkin ihan omalla äitinaamallani ja -tukallani) 5 päivän iässä tänään aamulla, rv 40+0.

Poikamme (pippeli vilahteli rakenneultrassa jo ennen kuin ehdimme asiaa kysyä) saapui pylly edellä maailmaan suunnitellusti leikkauksella perjantaina 27.11. (39+2) klo 10.30. Painoa oli kertynyt 3865 g ja pituutta 51 cm.

Syntyessään hän päästi heti kunnon parkaisun ja pissatakin ehti ennen kuin pää edes oli ulkona. Isänsä näköinen, vähän vaaleaa tukkaa, pulleat posket ja pitkulainen pää. Nenä ehkä ihan omanlaisensa. Kovin on säikky, kuten oli jo vatsassakin. Mutta vaikka säpsähtää kovia ääniä ja yllättävää kosketusta, ei hän kuitenkaan hermostu tai herää unesta. Muutenkin unenlahjat ovat hyvät, nälkäisenä rinnalla myllätessään hän näyttää ihan sokealta myyrältä ja on meille jo niin kovin kovin rakas.

Synnytyksestä ja sairaala-ajasta enemmän myöhemmin. Kaikki sujui tosi hyvin ja leikkauksesta toipuminenkin on lähtenyt hienosti käyntiin. Kotiin päästiin maanantaina ja täällä on jo sen näköistä, että vauva olisi asunut kanssamme vuosia. Ja siltä se välillä tuntuukin, vaikka toisaalta kaikki onkin uutta ja ihmeellistä.

Maailma todellakin on mullistunut. Ei tähän olisi mitenkään voinut valmistautua, eivätkä 9 kuukautta siihen riittäneet. Tai 32 vuottakaan. Tämä on vaan koettava.

2 comments:

Hanna said...

Mä tirautin pienet itkut tässä aamubussissa!

H said...

Puspus Hollannin tädille!