Wednesday, March 16, 2011

Nettidivarit

Olen löytänyt nettidivarit. En ole koskaan ollut oikeiden divarien suuri ystävä. Juu, onhan niissä fiilistä ja historian lehtien havinaa, mutta en ole kovin kiinnostunut selailemaan kirjoja satunnaisesti. Yleensä tiedän, mitä haluan lukea ja etsin sitä. Siksi harvemmin menen myöskään kirjastoon vain katselemaan. Varaan kirjan etukäteen ja haen sen, kun se on paikalla.

Nettidivarit on kivoja, niistä todennäköisemmin löytyy juurikin se haettu kirja vähemmällä vaivalla (joidenkin mielestä etsinäprosessi on palkitseva, en kuulu siihen porukkaan) ja hinnatkaan ei ole kovin kummoisia.

Vielä helpommaksi homman tekee tämä saitti, jossa on mukana monta eri divaria.

Viimeisimmät nettidivarilisäykset kirjahyllyyn:

Pirkko Saisio – Punainen erokirja (ei luettu ja aluillaan olevan Saisio-kokoelman täydennystä)
Emily Brönte – Humiseva harju (luettu, mutta kesällä uusiksi)
John Irving - Kaikki isäni hotellit (luettu, mutta niin mainio että pian uusiksi)
Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin (lempikirjani of all time, useissa divareissa myyty eioota, ainut jota oon aktiivisesti metsästänyt, saa lainaan)
Linn Ullman - Siunattu lapsi (yksi lempikirjailijoitani, muut kirjat minulla on, tämä puuttui)

Otan myös oikein mielelläni lukuvinkkejä vastaan. Millaisia kirjoja sitten olen kiinnostunut lukemaan? Perusproosa, ei runous. Näiden lisäksi minua on myös aina kiinnostanut elämänkerrat. Kaikki käy, kunhan on itse todennut hyväksi!

Viimeksi olen lukenut juurikin elämänkerran, Koneen ruhtinaan. Se olikin sitten projekti. joka kesti useista kuukausia. Joitain lukuja, kuten Pekka Herlinin purjehtijan urasta kertovan, skippasin kokonaan. Välillä puuduttava kirja kuitenkin osasi koukuttaa. Se oli pakko lukea loppuun, Herlinin elämä oli seurattava viimeiseen hengenvetoon asti. Mielenkiintoinen mies ja mielenkiintoinen yritys. Plus että kirja avasi 80-luvun lapselle myös Suomen yrityshistoriaa laaja-alaisemminkin. Esimerkiksi, että joskus on oikeasti pistetty liiketoimintoja pystyyn vain työpaikkojen luomisen ilosta.

Käytiin myös katsomassa KOM-teatterin Kone-esitys viime vuonna eli ennen kirjan lukemista. Kirjasta esityksessä, joka oli turhan sekava ja ehkä liialla yrittämisellä pilattu, ei ollut montaakaan tunnistettavaa kohtaa. Esityksestä ei oikeastaan jäänyt juurikaan minkäänlaista makua.

Netistä tilatuista kirjoista tartuin ensimmäisenä Saisioon, jota en ole aiemmin lukenut. Sitä, toisin kuin ruhtinasta, suorastaan ahmin.

5 comments:

Q, Doloriina, Kaarina said...

Tähän on siis mun erikoisosaamisaluetta, eli lähiaikoina luettuja, ole hyvä:

Alice Munro: Liian paljon onnea (mikä yllätti mut aivan täysin. Novellikokoelma, johon olin koukussa ensimmäisiltä sivuilta lähtien)

Atwood: Oryx ja Crake (karmea tulevaisuusutopia, joka koukuttaa pikkuhiljaa avautumalla. Samaan maailmaan ja aikaan sijoittuu Atwoodin uusin Herran tarhurit)

Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen (olen hehkuttanut tätä aiemminkin, mutta jos et ole vielä lukenut niin LUE. Realistista kauhua, jos sellaista on edes olemassa)

Riittääkö hetkeksi, pyydä sitten lisää kun siltä tuntuu...

H said...

Kiitos Q, arvasin että sunhun voi tässä asiassa luottaa :)

Maria said...

No täältäkin pesee. Pari ensin mieleen tullutta:

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Paikoin hyvinkin hidastempoinen mutta outoudessaan koukuttava tarina, joka sijoittuu mm. 1900-luvun alun Helsinkiin. Koskettava, ajatuksia herättävä ja erilainen.

Yann Martel: Piin elämä
Myös paikoin todella hidastempoinen mutta myös niin erikoinen, että koukkuun jää. Jotkut kohdat on väkisin kahlattava läpi, mutta lupaan, että loppu palkitsee. Kaunis ja yhtäaikaa raadollinen tarina elämästä.

*m*

Lukutoukka said...

Oletko kokeillut nettidivaria http://antikvaari.fi/

H said...

En olekaan tuota kokeillut, kiitos vinkistä lukutoukka!!