Thursday, February 11, 2010

Ihastuminen on vaikea laji

Olen ehkä vähän ihastunut. Pitkästä aikaa. Kuten ehkä tiedättekin/olette huomanneet, en tee sitä kovin usein. Ja nytkin vaan ehkä. Ja ihan vähän.

Ehkä tästä kokemattomuudesta johtuu, etten osaa sitä kovin hyvin.

Taitoni ovat onneksi hieman parantuneet siitä, kun olin vielä parikymppinen (huomatkaa, olen realistisesti hyväksynyt faktan, etten enää ole parikymppinen). Silloisen ihastukseni astellessa samaan baariin lähdin suoraan oksentamaan. Lähes joka kerta. Vaikka olimme tunteneet jo kauankin. Se oli aika epämiellyttävää ja myös hyvin epäkäytännöllistä, koska sitten pussaillessa piti miettiä, että maistuuko oksennukselle (Liika informaatiota joillekin?).

Nyt lähinnä enää kädet hikoava, sydän pamppailee ja vatsaa kouristaa. Jännittää. Se kai on jotakuinkin luonnollista.

En kuitenkaan osaa heittäytyä (olen todennut tämän ongelmakseni jo ennenkin -> en koskaan ihastu), enkä juurikaan hihitellä (eikös se ole varmin ihastumisen merkki). Olen vähän kärsimätön ja mietin asioita liikaa. Pitäisi kai vain osata nauttia hetkestä. Yrittää sulloa se oma typerä epävarmuus takaisin kellariin ja lukita se sinne...

Mutta kai se on vähän niinkin, että pessimistin/realistin aurinkolasit ei koskaan ole täysin vaaleanpunaiset (paitsi viime vuoden Provinssirockissa minulla oli sydämen muotoiset vaaleanpunaiset aurinkolasit. Mutta vain kirjaimellisesti). Niistä näkee aina läpi sinne hetkeen, kun törmää taas seinään...

On tää _tietty_ kivaakin, kun on jotain sutinaa. Jotain, mitä odottaa. Jotain jännää ja ihan uutta. Ja jos nyt jotain ällöä, niin en mä kyllä muista koska oisin näin innostunut ollut jostain tyypistä viimeksi.

Äh, jos ihastuminen on vaikea laji, niin on siitä kirjoittaminenkin. Ihme höpötystä. Ja täynnä sulkeita. Sori.

Noh, onneksi superrentoutusta on luvassa viikonloppuna ja ihastumisen vaikeuden pohtimisen voi jättää taka-alalle. Lähden yhden kaverin kanssa toisen kaverin luo huomenna Englantiin hippaamaan kolmeksi päiväksi. Jee, en jaksa odottaa... Hmm, ehkäpä mä oonkin vaan yleisesti kärsimätöntä tyyppiä.

Ai niin. Kävin katsastamassa Kellariteatterissa pyörivän Täydelliset miehet - desperate supermen. Todella hauska, huippuhahmoja ja hykerryttävää dialogia. Suosittelen :)

6 comments:

Heini said...

Relaa, heittäydy, relaa, heittäydy. Ja siitäkö nykyään stressataan, ettei ihastuessan täytä tiettyjä "ihastumisen kirjaan" kirjoitettuja kriteerejä?! :D I repeat. Relaa ja heittäydy.

Ja niinkuin my husband sanoo:
"Ihminen on yksin ja kaksinkin yksin. Tulevaisuus on määräämätön"

Taas kerran "loistavia" elämänohjeita.

Pusss. <3 Ja ihanaa matkaa!

H said...

Loistavia neuvojahan nää on :) Kiitos sulle ja husbandille!

Ja en mä tarkoitakaan, että kaikkien pitäis ihastua jollain kirjasta opitulla tavalla. Ei tietenkään. Lähinnä kyse onkin siitä, miten asiat ehkä kannattaisi? tehdä ja siitä, että tajuaa itse olevansa vähän typerä ja ottavansa asiat liian vakavasti...

Ja hihittely oli tarkoitettu vitsiksi (palaa kohtaan kirjoittamisen vaikeus) :D

Mutta pitäishän tässä juurikin sen verran osata, että relais ja heittäytyis, like u said :) Might try that...

Entäs muut tytöt/lukijat/ihastujat?! Mitä te tästä ajattelette? Että olen ihan pöhkö?

Q, Doloriina, Kaarina said...

No mun ihastumisesta on hetki aikaa, mutta muistan tosi hyvin nuo tunteet ja vähän välillä kaipaankin niitä. Ehkä yhtyisin Heinin ohjeisiin.

Olen myöskin joskus pohtinut, miksi niistä omista epävarmoista tunteistaan ei voisi puhua ääneen sille toiselle henkilölle? Miksi pitää esittää niin koolia, vaikka on aikas varmaa, että sitä toistakin jännittää ja kädet hikoaa. Ja jos hänen kädet eivät hikoakaan, tietäisi ainakin missä mennään.

Ja vielä: Nauti, tuo on oikiasti aikas ihanaa!

P.S. Jos tämä juttu menee puihin, mulla on sulle varattuna kaksi pitkää miestä seuraavalle Tampereen reissulle. Päädyttiin vähän Kauniaisissa puhutaan syvällisiä tyttöjen ja poikien välisistä suhteista ja sain hyvän mainospuheen tamperelaisista miehistä...

Maria said...

anna Q mulle ne pitkät! tai edes toinen? pliis? tosin mulla kaikki hyvät(kin) menee hukkaan, koska annan aina kenkää ennen ku mitään ehtii edes tapahtua.
nimim. tein sen taas

ps. henu, et ole pöhkö. nauti! <3

H said...

Q, kiitos. Suunnitelma B on aina hyvä olla olemassa :) Vaikka sun aiemmat Amor-kokeilut onkin mennyt vähän... hmm, mikä se sana on... hmmm... metsään :D

Ja Marialle toinen pitkistä tietty! En mä kai kahta tarvitse. Toivottavasi ne ei vaan oo ne samat pitkät, jotka tavattiin silloin viimeksi Tampereella...

Ja kaikille kiitos rohkaisevista sanoista. Mä oon nyt vielä niin lomatunnelmissa, etten pysty mihinkään syvällisempään pohdintaan asian tiimoilta... Mutta se kai on tässä tapauksessa ihan hyväkin :) Go with the flow!

P.s. Voi Maria sua :/

Hanna said...

"...ja vatsaa kouristaa."

Ne on kato niitä kuuluisia perhosia.

Yhdyn edellisiin. Ja vielä sanon, että ole se rohkea tyttö,joka olet. Koska mä ainakin ihmettelen aina miten rohkea mä uskalsin olla, kun mä viimeks ihastuin.