Sunday, August 30, 2009

Syksy tuli ja kolahti polveen

Kesä on jo kai ohi. Mutta millainen kesä se oli. Aivan mahtava.

Kaikki ne festarit, keikat, illat, leikit, matkat, mökit, ihmiset, rannat, mummola ja säät. Tänä kesänä olen kirjoittanut vähän, mutta onneksi kuvannut paljon.

Nyt tässä mennään kuitenkin taas syksyyn. Ja arkeen. Töitä on ainakin kuusi viikkoa putkeen. Alkoivat viime viikolla.

Tällä kertaa syksystäkin näyttää kuitenkin olevan tulossa kerrassaan hieno. On valmistujaisia, mökkeilyä, häät!, synttärit, keikkoja ja muutaman reissunkin ajattelin heittää. Ekaan ostin jo liput ja se suuntautuu siskon perheen luo Cambridgeen lokakuun alussa. Toinen todennäköisesti ex-kämppiksen luo Hollantiin (Onnea matkaan Hanska!).

Ensimmäisen syksyviikonlopun satoa: Perjantaina olin maisteriaisissa, jossa syötiin ja juotiin hyvin, pelattiin pleikkaa ja oli hauskaa. Matkalla juhlapaikalta baariin, kaaduin tilataksissa ja sain palkaksi verisen polven. Ja tietysti mulla oli hame. Olihan juhlat. Baarissa vein sen verisen polven tanssilattialle ja kuvittelin, että tilanne on erinomainen pienelle lirkuttelulle, which I barely ever do. Valitsin tietysti kohteekseni porukan ehkä ainoan varatun miehen ja sain ansaitut pakit... Double fail.

Loppuviikonlopun olenkin parannellut sitten polveni lisäksi kolhun saanutta itsetuntoani. Lauantaina käytiin Heinin kanssa syömässä Macussa, joka on muuten oikein viihtyisä paikka ja ruoka oli aivan loistavaa. Suosittelen lämpimästi. Vähän tyyrishän se on, mutta meidän mahtava ammattiliitto on neuvotellut etuna -50 prossan alennuksen. Eli ehkä uusi kantis?!

Käytiin katsomassa myös Public Enemies, joka oli ihan jees, mutta vähän liikaa turhaa räiskintää mun makuun. Pam pam pam ja valonvälähdykset aiheuttivat mulle myös lievän migreenikohtauksen (jotain tekemistä saattoi olla myös edellisillan juhlinnalla), joten muutamista hyvistä jatkoehdotuksista huolimatta suunnattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan suoraan leffasta kotiin. Eli tänään olen ollut reipas, ahkera, mutta silti sunnuntaille sopivan melankolinen... Siltä ei kai vaan voi välttyä.

Loppuun kiitos ja kumarrus kesälle ja kuva pienestä ihmisestä, joka vastasi tänäkin kesänä niin monista unohtumattomista hetkistä ja iloista <3













P.s. Kurkatkaa ihmiset ihanan iloista perhetapahtumaa Adoptiomatka-blogista, jonka linkin löydätte tuosta oikealta. Onni on :)

1 comment:

S-K said...

Pakko oli jopa kommentoida Adoptiomatkan onnea :) Asioilla on tapana järjestyä kun oikein toivoo.
Pus ja hal ja ihanaa kun jo aika pian nähään!!!